Jonah suoraan sanottuna makoili puoliksi pöydän päällä. Hän oli yrittänyto koko aamun keksiä hyvää lähestymistapaa Pansy Parkinsonin varalle. Tietenkään hän ei ollut muistanut Tylyahoa, jossa Justinella oli ikäviä velvollisuuksia. Ja kaikki johtui vain typerästä kermakaljapullonpyörityksestä! Jonah oli pettynyt, ettei ollut saanut tehtäväkseen pakkotreffata Pansya, niin kuin Justine oli saanut tehtäväkseen pakkotreffata Ronia. Tietenkin tämä oli järkyttynyt niin että oli pyörtyä. Tässä kohtaa Jonah piti luokkatoveriaan kultaisena, koska tämä anoi tehtävän sälyttämistä Jonahille pakkotreffattavana Pansy Parkinson. Tietystikään Diane ja Michael eivät suostuneet, jonka takia Jonah oli kantanut kaunaa heille koko aamun. Justine sen sijaan oli osallistunut Fredin ja Georgen kepposiin, joutuen välillä riiteleviä veljeksiä käskemään. Josh hakkasi päätään seinään Liemien läksyjen takia, koska hän ei taaskaan tajunnut niitä. Kaikki odottivat pian alkavaa Tylyahonretkeä innolla, sillä kaikkia helpotti päästä välillä koulusta pois. Paitsi Justinea. Jonah sen sijaan saattoi hyppiä ilosta ja halailla kuka oli ikinä keksinyt lähettäkkään heidät tänne. Te takuulla mietitte minkä vuoksi he lähtevät Tylyahoon, heillähän ei ole yhden yhtä kaljuunaa, sirppiä tai sulmua. Väärin arvasitte, heillä on velhorahaa. Velhosukulaisilta tietysti! Mutta palaamme takaisin olennaiseen, eli tarinaan. Oli enää muutama tunti aikaa Tylyahonretkeen, eikä hänellä ollut yhtään ideaa Pansyn saamiseksi. Tietysti Pansy pitäisi ensin erottaa siitä limanuljaska-Malfoysta hinnalla millä hyvänsä.

Samaan aikaan kun Jonah ajatteli ankarasti, Justine juoksi ilman mitään ajatuksia. Kolme hahmoa pakeni täyttä vauhtia takaa tulevaa hidasta Voroa. Kolmas, kahden välissä oleva oli heitä vain päätä lyhempi (tai kolme senttiä, oikeasti päätä lyhempi) ja kaksi hänen vierellään juoksevaa vähän pidempiä. Pidemmät olivat poikia ja lyhyempi tyttö. Oli kulunut vain suunnilleen puoli viikkoa lukukauden alkamisesta, ja nyt hän oli jo ystävystynyt koulun pahimman kepposkaksikon kanssa, Weasleyn kaksosten. Itse asiassa hän tunsi paremmin enemmän kepposia rakastavan puoliskon, Fredin. Tosin lukuvuoden alussa hän oli saanut nähdä herkemmän puolen. Veljekset riitelivät jatkuvasti, johtuen jostain mitä Justine ei tiennyt. He syöksyivät äkkiä seinään ilmestyneestä ovesta sisään. He tiesivät että siellä olisivat turvassa, koska Voro ei tiennyt mitä ajatella Tuleemeneehuoneen edessä. Yhtä aikaa kun kepposkolmikko syöksyi Tuleemeneehuoneeseen, Jonah sai ahaa-elämyksen ja hyppäsi kattoon. Laastia vain vähän tippuili kun tämän pää jäi kiinni kattoon. Siitä huolimatta hän oli onnellinen, että oli keksinyt Pansyn iskemiseksi suunnitelman! Justine ei tiennyt tuon taivaallista siitä, että  Jonah keikkui katossa, koska hän yritti saada kaksosia pois päältään. He olivat nimittäin kaatuneet ja Justine oli tietysti (niin kuin aina!) joutunut muiden alle.
"Kuntit hei, mä kuristun!" Justine huudahti viimein. George nousi, ja taakka keventyi vähäsen, kun Fredkin nousi niin Justine mulkaisi heitä murhaavasti. Sitten hän aukaisi oven ja katsoi että tie oli selvä. Mutta se ei ollut. Siispä tyttö toivoi, että Tuleemeneehuone veisi heidät oleskeluhuoneeseen ja niin se veikin. Tosin näky ei ollut mahtava, vaan kun he katsahtivat kattoon he näkivät Jonahin keikkuvat farkut.
"Hei Perverssi Hyypiö, ei sentään tartte katossa keikkua!" Justine sanoi Jonahille ja kiskoi tämän alas. Hän ehti juuri ja juuri vetää sohvan pois alta, että Jonah tippui lattialle.