Mie oon taas kirjotellu noit ficcelöitä ja kaikki on kauheen angstisia. Voi beewee, miksen mää voi olla vaik jonku fluffin kirjottaja? Angst on nii... rasittavaa. Sä et itke ko sä kirjotat sitä, mut sä itket ko sä luet sitä. Sä et itke, vaik sä kirjotat idolis tekemään itsarin. Mie oon kauhee ihmine, mie oon takuulla ihan... hulluuki hullumpi. Ei ihmekää jos ne jaksaa jauhaa samaa paskaa mun painosta, perheestä ja vääntelee nimee. Uusin nimi liittyy Raamattuu, vaik mä en ees tiiä uskonks mä siihen. Joskus sitä uskoo, joskus ei. Ussantunneil on ainaki vaikee uskoo. Turhaa tyrkytystä.

No, soiteltiimpas äske Napanöyhdälle Nauruhullun kans. Ko mä tulin kotii, se jakso vielki vaa kuunnella mun yksinpuheluit. Se mulkvisti takuulla äänitti ne. Mokoma ei ees tierä mikä on Maiden. Asiasta aasin perseeseen, mä katoin eilenyöllä Maidenin keikkataltioinnin Yle Extralta. HII! NE SOITTI HELLOWED BE THY NAMEN JA PHANTOM OF THE OPERAN!<3 POTOssa oli ihanempi livenä se kitarasoolo siin alus...<33

Mie taijan vihata meikäläisen kirjotusintoo. Pistin ny nettiin yhen viimevuotisen äikän vihkoon kirjotettuu tarinaa Kuusta ja jostai tähestä nimeltä Adrielle. Itse asias mä olin jo viime vuonna tulos tälläseks. SEKI juttu oli angstia. Perkele. Mäkää en osaa enää muuta kirjottaa ko jotai teiniangstia ja se on nii vitun kliseistä että... Twincestiki sellasella kaavalla että Tom-mä-rakastan-sua-mut-sä-et-ikinä-voi-rakastaa-mua-samalla-tavalla-ja-siks-mä-teen-itsarin-jottei-sun-tartte-hävetä.
Ja aina siinäki on semmonen muka koskettava kirje josta muka paljastuu aivan vitun heleposti mistä se on hyppäämäs tai mis se on tekemäs sen jutun nii et Tom löytää sen ja pelastaa sen. Kerran mä kyl kirjotin Tomin tekeen itsarin, tosin sitä se ei ehtiny tehä. Bill nimittäi ne syöksi alas sieltä vitun katolta mut kuitenki. Mä en enää tajuu itteeni. Must on tullu kauheen sydämetön. Se johtuu viime vuoesta. Mä oon siit aivan varma. Viime vuonna oli parhaimmat muistot ikinä mun elämässä mutta vittu miten kipeetä tekee muistella niit.

Jos mä vaa oisin sinä vuonna tajunnu ettei Napanöyhdäs oo mitä hyvää eikä mitää mistä vois tykätä... viime vuos ois takuulla ollu nii paljo helepompi. Ja jos mä en ois tutustunu Vinkkuun. Mokoma hakkeri. Välil mä kaipaan viime vuoteen, mut useimmite mä toivoisin et me ei oltas ikinä muutettu tänne. Oltais vaa jääty Nurmoosee, nii mä oisin säästyny monelta jutulta. Kute ny vaikka tästä viisvuotisesta ihastuksesta ei ois tietookaan jos oltas jääty sinne. Tosin sitte mulla ei ois semmosta parasta kaveria jolle mä pystyn kertoo kaiken... koska mun kaikki kaverit muutti pois sielt. Ny mulla on paras kaveri, jolle mä voin kertoo pelkäämättä kaike. Se ei juorua, ellei anna lupaa siihe. Mut se vaa on nii rassaavaa, jotten mä pysty myöntää ees bestikselleni miltä must oikeesti tuntuu.

Randi tietää. Vaik se onki pelkästää roolissa mun kaksonen, nii me tunnutaan oikeesti siskoilta. Me tuetaan toisiimme missä tahansa, vaik ollaan nähty vaan wepin kautta. Eikä meilläkää oo ikäeroo ko 16 tuntii ja 56 minuuttii.

Goodbye.