Kaverit viettävät takuulla hienoja Halloween-juhlia kotona, mutta minä mätänen sukulaisten luona!Pidetään ihastukseni luona, joten minua ottaa päähän kaikella mahdollisella tavalla. Koska olen bilehile, niin melkein itken. En pääse juhlimaan! Kamala kokemus, nyt kyllä haukun kaverini pystyyn, kun järjestävät tuollaisia tietämättäni...

Mutta. Nyt ei auta itku markkinoilla. Sen sijaan siirryn tuon ihastuksen ihmeellisiin käyttäytymistapoihin. Ensin kysyy yhteen, sitten ottaa mukamas eron. Sitten sitä pitäisi halata, koska se ei itse uskalla! Mikä poika. Kun jouduin istumaan sen kaverin vieressä kuukauden koulussa, niin se kehtasi kutsua itseään minun pikaystäväkseni. Siis sen ihastuksen paras kaveri. Mitä ideaa on huijata ihmisiä, ja väittää olevansa jotain, mitä ei ole? Minä ainakin olen minä, enkä kukaan muu.Se on loogisista loogisinta. Jos tiedätte, mitä tarkoitan.

En käsitä luokkalaisiani poikia. Minulla on kaveripoika - sanotaanko vaikka Pikku Piru - jonka kanssa olen välituntisin. Olen vain hänen ja hänen kaverinsa Vinkin kanssa välitunnilla, niin minua tulee yksi idiootti pökkimään kohti Mikaa! Kiehun raivosta. Sitten kun jahtaan sitä, se kääntyy ja lyö! Kun mä lyön takaisin ja olen suunniltani raivosta, niin koko kuikkeli uhkaa nauraa itsensä kuoliaaksi. Sitten lähden pois. Minua puolustaa yksi poika luokaltani, joka kamppaa tuon idiootin. Mokoma rupeaa itkemään! Voi herranen aika, mikä nautinto oli kuulla sen itkevän!

Nyt, on aika lopettaa. ADIOS LE PIDO!