"Kuka hiipii yöllä sänkysi vierelle?
Kuka yöllä varjelee sinua painajaisilta?
Kuka sinua lohduttaa,
kun maailma murjoo?
Niin,
kuka?
Usein äiti saa sen kunnian.
Oikeasti se olen minä,
suojelijasi."
Ei valituksia. Tehän haluatte aina runon. Ei sitä muuten jaksa alottaa
kirjottamista. Se menee muute ihan musaks koko juttu. Oikeestaan tää
juttu on syvältä, mut mitä väliä. Meil on maailman hulluin luokka,
uskokaa pois. Tänäänki kauheet puheet ruokalas! Mä jätin taas ruokaa,
Napanöyhdän, Jalkahien ja Peltiaivon takia. Lopettaisivat pervojen
puhumisen, nii mäki saisin sielunrauhan. Saavat kyl uskoo, et kuulevat
must vielä, ku mä kostan! Osaan mäki puhuu pervoja, mutten mä jaksa.
Pitäähä sitä ihimse syärä, et se elos pyssyy. Jotenki vaa tuntuu siltä,
et ne yrittää saavuttaa sil jotai. Ehkäpä Huutiksen ja Ompun huomion?
Ainazki ne on kiinnitäny jo mun ja Sorsan huamion. Aijjuu! Onhan se
mini - Ahonenki kiinnittäny siihe huomioo... Mut se onki poika. Sitä ei
lasketa! Vai lasketaanks?
Potku persauksille, sanon mä! Eihä kukaa jaksa pikkupervoja kattella
syäressää. Mä en ainakaa, joten potku persauksille, niinku kiltisti
sanotaa. En haluu toistella tota ihanaa kahen sanan lausetta, jote
täytyy vaihtaa aihetta. Okei, kenen mielest pojat on ihanii sikoja?!
Mun mielest ainaki. ne on niin sikamaisii, ja toistelee sitä samaa
vanhaa kliseistä lausetta: Mä rakastan sua. Siis mitä ituu on sit
turhaa tota hokee, ku sit onki toisest aiva toist mieltä. Kylhä se yks
Pölvästi onki söpö, mut sen aivokapasiteetti on siin nolla, eikä yhtää
siitä ylöspäi. Tekis mieli huutaa nii lujaa ku jaksaa, mut ei uskalla.
=) En mä silti mikää idiootti oo, noi mummot ja vaarit saattais
soittaa poliisille. Joku varmaa viis veisais siitä, mut mun äitee
tappais mut! Sanoinaan nää: Mitä sä meet meijän perheen nolaamaan
noiden edes?! Nyt varmaa tajuutte, miks jotai ei hotsita tehä mitää
typerää.
Adios, amigo!
maanantai, 22. tammikuu 2007
Kommentit