"Kuka hiipii yöllä sänkysi vierelle?
Kuka yöllä varjelee sinua painajaisilta?
Kuka sinua lohduttaa,
kun maailma murjoo?
Niin,
kuka?
Usein äiti saa sen kunnian.
Oikeasti se olen minä,
suojelijasi."

Ei valituksia. Tehän haluatte aina runon. Ei sitä muuten jaksa alottaa kirjottamista. Se menee muute ihan musaks koko juttu. Oikeestaan tää juttu on syvältä, mut mitä väliä. Meil on maailman hulluin luokka, uskokaa pois. Tänäänki kauheet puheet ruokalas! Mä jätin taas ruokaa, Napanöyhdän, Jalkahien ja Peltiaivon takia. Lopettaisivat pervojen puhumisen, nii mäki saisin sielunrauhan. Saavat kyl uskoo, et kuulevat must vielä, ku mä kostan! Osaan mäki puhuu pervoja, mutten mä jaksa. Pitäähä sitä ihimse syärä, et se elos pyssyy. Jotenki vaa tuntuu siltä, et ne yrittää saavuttaa sil jotai. Ehkäpä Huutiksen ja Ompun huomion? Ainazki ne on kiinnitäny jo mun ja Sorsan huamion. Aijjuu! Onhan se mini - Ahonenki kiinnittäny siihe huomioo... Mut se onki poika. Sitä ei lasketa! Vai lasketaanks?

Potku persauksille, sanon mä! Eihä kukaa jaksa pikkupervoja kattella syäressää. Mä en ainakaa, joten potku persauksille, niinku kiltisti sanotaa. En haluu toistella tota ihanaa kahen sanan lausetta, jote täytyy vaihtaa aihetta. Okei, kenen mielest pojat on ihanii sikoja?! Mun mielest ainaki. ne on niin sikamaisii, ja toistelee sitä samaa vanhaa kliseistä lausetta: Mä rakastan sua. Siis mitä ituu on sit turhaa tota hokee, ku sit onki toisest aiva toist mieltä. Kylhä se yks Pölvästi onki söpö, mut sen aivokapasiteetti on siin nolla, eikä yhtää siitä ylöspäi. Tekis mieli huutaa nii lujaa ku jaksaa, mut ei uskalla. =)  En mä silti mikää idiootti oo, noi mummot ja vaarit saattais soittaa poliisille. Joku varmaa viis veisais siitä, mut mun äitee tappais mut! Sanoinaan nää: Mitä sä meet meijän perheen nolaamaan noiden edes?! Nyt varmaa tajuutte, miks jotai ei hotsita tehä mitää typerää.

Adios, amigo!